Ollaan tunnettu reilut kolme vuotta. Miehellä kuulemma aina ollut sama ongelma.

Mun mieleen on jäänyt, miten ihmettelin ensimmäisten parin kuukauden ajan, miksei mies laukee seksin aikana. Seksi oli mielestäni hyvää, sain orgasmeja (, mikä ei myöskään oo itsestäänselvyys). Mut miehellä mätti joku, kunnei lauennut. Erektion kanssa ei muistaakseni ollut sillon ongelmia, tulemisen kanssa kylläkin.

Kolme vuotta ollaan menty vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ei tavallaan oo mitään ongelmaa, välillä on pitkiäkin taukoja ilman seksiä. Nyt parhaillaan vietetään pisintä taukoa yhteisen historiamme aikana. Meen seksielämä on mielestäni aina keskittynyt mieheen ja hänen mieskuntoon. Oma nautinto on pikkuhiljaa hiipunut, kuollut ja kuopattu. Aina vaan meen molempien mielessä takoo, miten miehen nyt käy...

Mies on puhunut noin vuoden verran, et ongelmalle täytys tehdä jotain. Mut sit on tullut taas onnistunut kerta, ja ongelma on "lakastu maton alle".

Nyt tilanne on äitynyt niin pahaksi, ettei meillä oo seksielämää lähestulkoon ollenkaan. Onnistunut kerta on viime vuoden puolella. Mies saa paniikkikohtauksen, kun täytyis alkaa "hommailemaan". Mulla kadonnut halut täysin (saattanee silti johtuu myös e-pillereistäkin, joissa yhtenä haittavaikutuksena haluttomuus). Oon kyllästynyt siihen, et keskitytään pelkästään mieheen kammarin puolella.

Mies rohkaistui, ja kävi ensimmäisen kerran muutama viikko sit seksuaaliterapeutilla. Kuulemma mukava ihminen, jonka kans pystyy rehellisesti puhumaan ongelmasta. Mies tohkeissaan kertoi mulle ekasta käynnistä sen jälkeen. Kuulemma pitää mennä joskus yhdessäkin, mikä on ookoo mulle. Isot pointsit miehelle, et uskalsi lähtee selvittämään ongelmaa!

Pari iltaa sit oltiin seksuaalisesti latautuneita, mies hieroskeli sängyssä mua, hartioita, reisiä ja pakaroita. Kun hän otti mun pikkarit pois, erektio laski samantien. Seuraavana päivänä mies varas taas uuden ajan seksuaaliterapeutille.