Eilenillalla loikoiltiin miehen kans sängyssä.

Yks juttu johti toiseen, ja päädyimme harrastamaan seksiä. Ensiks se meinas epäonnistua, mut pienen vitsailun jälkeen tulikin suoritettuu akti.

Nimenomaan, suoritettuu.

Tottakai seksi tuntu kivalta, sitä en voi väittää. Mutta siinä keskityttiin vain ja ainoastaan mieheen. Kestääkö stondis loppuun saakka vai ei? Kesti se.

Makoiltiin miehen kans sängyssä seksin jälkeen, ja juteltiin (tai lähinnä mies jutteli, mä olin kuunteluoppilaana) onnistuneesta suorituksesta. Onneks mies on sisästänyt sen, ettei ongelma oo ratkaistu yhden onnistumisen jälkeen. Ennen (ekaa seksuaaliterapeutilla käyntiä) mies olis kuvitellut, et kaikki on hyvin eikä hänellä oo mitään ongelmaa erektion ja seksin harrastamisen suhteen. Jotain edistystä siis!

Mä toiveikkaana odotan, et joskus tulee se päivä, kun seksissä voidaan keskittyä miehen lisäks muhunkin. Siihen menee aikaa, tiedän sen. Mutta Toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin!

Ollaan tunnettu reilut kolme vuotta. Miehellä kuulemma aina ollut sama ongelma.

Mun mieleen on jäänyt, miten ihmettelin ensimmäisten parin kuukauden ajan, miksei mies laukee seksin aikana. Seksi oli mielestäni hyvää, sain orgasmeja (, mikä ei myöskään oo itsestäänselvyys). Mut miehellä mätti joku, kunnei lauennut. Erektion kanssa ei muistaakseni ollut sillon ongelmia, tulemisen kanssa kylläkin.

Kolme vuotta ollaan menty vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ei tavallaan oo mitään ongelmaa, välillä on pitkiäkin taukoja ilman seksiä. Nyt parhaillaan vietetään pisintä taukoa yhteisen historiamme aikana. Meen seksielämä on mielestäni aina keskittynyt mieheen ja hänen mieskuntoon. Oma nautinto on pikkuhiljaa hiipunut, kuollut ja kuopattu. Aina vaan meen molempien mielessä takoo, miten miehen nyt käy...

Mies on puhunut noin vuoden verran, et ongelmalle täytys tehdä jotain. Mut sit on tullut taas onnistunut kerta, ja ongelma on "lakastu maton alle".

Nyt tilanne on äitynyt niin pahaksi, ettei meillä oo seksielämää lähestulkoon ollenkaan. Onnistunut kerta on viime vuoden puolella. Mies saa paniikkikohtauksen, kun täytyis alkaa "hommailemaan". Mulla kadonnut halut täysin (saattanee silti johtuu myös e-pillereistäkin, joissa yhtenä haittavaikutuksena haluttomuus). Oon kyllästynyt siihen, et keskitytään pelkästään mieheen kammarin puolella.

Mies rohkaistui, ja kävi ensimmäisen kerran muutama viikko sit seksuaaliterapeutilla. Kuulemma mukava ihminen, jonka kans pystyy rehellisesti puhumaan ongelmasta. Mies tohkeissaan kertoi mulle ekasta käynnistä sen jälkeen. Kuulemma pitää mennä joskus yhdessäkin, mikä on ookoo mulle. Isot pointsit miehelle, et uskalsi lähtee selvittämään ongelmaa!

Pari iltaa sit oltiin seksuaalisesti latautuneita, mies hieroskeli sängyssä mua, hartioita, reisiä ja pakaroita. Kun hän otti mun pikkarit pois, erektio laski samantien. Seuraavana päivänä mies varas taas uuden ajan seksuaaliterapeutille.

Netti on pullollaan blogeja liittyen sisustukseen, laihduttamiseen, ruuanlaittoon, raskauteen, liikunnan harrastamiseen sekä kauneuteen,...

Mä kirjotan blogia liittyen mieheni erektio-ongelmaan. Ongelma ei johdu fyysisistä syistä, vaan psyykkisistä. Vika siis on hänen korvien välissä.

Keskenämme voimme jutella asiasta, mutta kenenkään muun kanssa en voi ajatuksia vaihtaa, koska kyllä tää hävettää. Siksipä jaankin nyt ajatukseni kaikkien kanssa.

Vertaistukea, vinkkejä, kommentteja ja kaikkea siltä väliltä kaipailen... Onkohan olemassa muita naisia, jotka joutuvat kohtaamaan miehensä potenssiongelman? Välillä olo on kovin yksinäinen tän ongelman kanssa.

Iästä vielä sen verran, että olemme noin 3-kymppinen pariskunta. Kaiken pitäisi siis olla hyvin kammarin puolella, mutta ei ole.